Fr Luigi Maria Epicocon kommentti evankeliumista: Mk 7, 14-23

«Kuuntele minua kaikkia ja ymmärrä hyvin: ihmisen ulkopuolella ei ole mitään, joka hänen sisään astumalla voisi saastuttaa hänet; sen sijaan ihmisestä tulevat asiat saastuttavat hänet ». Jos emme olisi naiiveja, aartelisimme todella tämän Jeesuksen vallankumouksellisen vahvistuksen: vietämme elämäämme haluamalla järjestää ympäröivän maailman, emmekä tajua, että tuntemamme epämukavuus ei ole piilossa maailmassa, vaan jokaisen sisällä . Tuomitsemme tapaamiset, tapahtumat ja ihmiset sanomalla heille "hyviä tai huonoja", mutta emme ymmärrä, että kaikki Jumalan tekemä ei voi koskaan olla huono. Ei edes paholainen, kuin olento on paha. Hänen valintansa vahingoittavat häntä, ei hänen luova luonteensa. Hän pysyy enkelinä itsessään, mutta vain vapaan valintansa kautta hän on kaatunut. Ortodoksiset teologit sanovat, että henkisen elämän huippu on myötätunto. Se asettaa meidät niin paljon yhteyteen Jumalan kanssa, että tunnemme myötätunnon jopa demoneja kohtaan. Ja mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti? Se, mitä emme halua elämässämme, ei voi koskaan tulla jostakin, joka on ulkopuolella meistä, vaan aina ja joka tapauksessa siitä, mitä valitsemme sisällä:

«Mikä ihmisestä tulee, se saastuttaa ihmisen. Itse asiassa sisältä, toisin sanoen ihmisten sydämistä, tulee pahat aikomukset: haureus, varkaus, murha, aviorikos, ahneus, pahuus, petos, häpeämättömyys, kateus, herjaus, ylpeys, hulluus. Kaikki nämä pahat asiat tulevat sisältä ja saastuttavat ihmisen ». On helpompaa sanoa "se oli paholainen" tai "paholainen sai minut tekemään sen". Totuus on kuitenkin toinen: paholainen voi vietellä sinut, houkutella sinua, mutta jos teet pahaa, se johtuu siitä, että olet päättänyt tehdä sen. Muuten meidän kaikkien tulisi vastata kuten natsien hierarkit sodan lopussa: meillä ei ole vastuuta, olemme vain noudattaneet käskyjä. Tämän päivän evankeliumi kertoo sen sijaan, että juuri siksi, että meillä on vastuu, emme voi syyttää ketään siitä, mitä pahaa olemme valinneet tai tekemättä. TEKIJÄ: Don Luigi Maria Epicoco