Fr Luigi Maria Epicocon kommentti tämän päivän evankeliumista 9. tammikuuta 2021

Lukemalla Markuksen evankeliumia tuntuu, että evankelioinnin päähenkilö on Jeesus eikä hänen opetuslapsensa. Seurakuntiamme ja yhteisöjämme tarkasteltaessa saattaa olla päinvastainen tunne: näyttää melkein siltä, ​​että suurin osa työstä on meidän tekemämme, kun Jeesus on kulmassa odottamassa tuloksia.

Tämän päivän evankeliumin sivu on kenties tärkeä juuri tämän käsityksen kääntämisen kannalta: ”Sitten hän käski opetuslapsia nousemaan veneeseen ja edeltämään häntä toiselle rannalle, Betsaidaa kohti, vaikka hän olisi eronnut väkijoukon. Heti kun hän oli lähettänyt heidät pois, hän nousi vuorelle rukoilemaan ”. Se on Jeesus, joka teki leivän ja kalan lisääntymisen ihmeen, nyt Jeesus hylkää väkijoukon, Jeesus rukoilee.

Tämän pitäisi todella vapauttaa meidät kaikesta suorituskyvyn ahdistuksesta, josta me usein sairastumme pastoraalisissa suunnitelmissamme ja päivittäisissä huolissamme. Meidän pitäisi oppia relativisoimaan itsemme, asettamaan itsemme takaisin oikeutettuun paikkaan ja hajottamaan itsemme liioitellusta päähenkilöstä. Ennen kaikkea siksi, että silloin tulee aina aika, jolloin löydämme itsemme samasta epämukavasta tilanteesta kuin opetuslapset, ja sielläkin meidän on ymmärrettävä kohtaamaan: ”Kun ilta koitti, vene oli keskellä merta ja hän yksin maassa . Mutta nähdessään heidän kaikkien väsyneen soutuun, koska heillä oli vastakkainen tuuli, hän lähti jo yön loppupuolella kohti merta kävelemässä.

Väsymyksen hetkinä kaikki huomiomme kohdistuu tekemiemme ponnisteluihin eikä varmuuteen siitä, ettei Jeesus ole välinpitämätön sille. Ja on niin totta, että silmämme kiinnittyvät siihen liikaa, että kun Jeesus päättää puuttua asiaan, reaktiomme ei ole kiitollisuutta vaan pelkoa, koska sanomme suullamme, että Jeesus rakastaa meitä, mutta kun koemme sen, olemme hämmästyneitä, peloissamme, häiriintynyt. kuin se olisi outo asia. Sitten tarvitsemme häntä edelleen vapauttamaan meidät myös tästä lisävaikeudesta: «Rohkeutta, minä olen, älä pelkää!».
Merkki 6,45-52
#tämän päivän evankeliumista