Nykypäivän omistautuminen: kristillisen viisauden ja ylenmääräisyyden merkitys

Herra sanoo: "Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä he tulevat ravituiksi" (Mt 5:6). Tällä nälällä ei ole mitään tekemistä ruumiillisen nälän kanssa ja tämä jano ei pyydä maallista juomaa, vaan haluaa tyydytyksen oikeudenmukaisuuden hyväksi. Hän haluaa tulla esiteltyksi kaikkien piilotettujen tavaroiden salaisuuteen ja kaipaa tulla täytetyksi samalla Herralla.
Siunattu on sielu, joka kaipaa tätä ruokaa ja palaa halusta tätä juomaa kohtaan. Hän ei todellakaan haluaisi sitä, jos ei olisi jo maistanut sen makeutta ollenkaan. Hän kuuli Herran sanovan: "Maistakaa ja katsokaa, kuinka hyvä Herra on" (Ps 33:9). Hän sai paketin taivaallista makeutta. Hän tunsi olevansa palanut rakkaudesta puhtaaseen ahkeraan, siinä määrin, että kaikkea ajallista halveksien hän syttyi kokonaan halusta syödä ja juoda oikeutta. Hän oppi totuuden ensimmäisestä käskystä, joka sanoo: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi" (Dt 6, 5; vrt. Mt 22, 37; Mk 12, 30; Lk 10, 27). Itse asiassa Jumalan rakastaminen ei ole muuta kuin oikeuden rakastamista. Mutta aivan kuten välittäminen lähimmäisestä liittyy Jumalan rakkauteen, samoin oikeudenmukaisuuden halu liittyy armon hyveeseen. Siksi Herra sanoo: "Autuaita ovat armolliset, sillä he löytävät armon" (Mt 5:7).
Oi kristitty, tunnista viisautesi ylevyys ja ymmärrä, millä oppeilla ja menetelmillä saavutat sen ja millaisia ​​palkintoja sinua kutsutaan! Hän, joka on armollinen, haluaa sinun olevan armollinen, ja se, joka on oikeudenmukainen, haluaa sinun olevan oikeudenmukainen, jotta Luoja loistaa luodussaan ja Jumalan kuva loistaa ihmissydämen peilistä, muotoiltuna mallin muoto. Niiden usko, jotka todella harjoittavat sitä, ei pelkää vaaroja. Jos teet niin, toiveesi täyttyvät ja sinulla on ikuisesti ne omaisuudet, joita rakastat.
Ja koska kaikki tulee sinulle puhtaaksi almujen antamisen ansiosta, saavutat myös sen onnen, jonka Herra on heti sen jälkeen luvannut näillä sanoilla: "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan" (Mt 5:8). ).
Suuri onni, veljet, on sille, jolle tällainen poikkeuksellinen palkinto on valmistettu. Mitä puhdas sydän siis tarkoittaa, jos ei huolehtia edellä mainittujen hyveiden saavuttamisesta? Mikä mieli voisi käsittää, mikä kieli voisi ilmaista Jumalan näkemisen valtavaa onnea?
Ja kuitenkin ihmisluontomme saavuttaa tämän tavoitteen, kun se muuttuu: se näkee jumaluuden itsessään, ei enää "kuin peilissä eikä hämmentyneenä, vaan kasvoista kasvoihin" (1 Kor 13:12). ), eikä kukaan mies ole koskaan voinut nähdä. Se saavuttaa iankaikkisen mietiskelyn sanoinkuvaamattomassa ilossa "se, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ole koskaan tullut ihmisen sydämeen" (1. Kor. 2, 9).