Olemme elossa, ymmärrämmekö sen?…. kirjoittanut: Viviana Rispoli (erakko)

Kun rukoilen aamulla ja illalla monien psalmien ja rukousten joukossa, sanon ". Armoni on johdattanut meidät tähän tuntiin" minun hengelläni on tärinä, koska se on kiitollisuuden kivi, joka todistaa minunani sydämessäni ja tunnustaa Jumalalle, että eläminen, elossa oleminen ei ole minun oikeani, se ei ole ennalta luopunut asia eikä edes asia, jonka halusin tai jonka olen ansainnut, mutta suuren arvokkaan lahjan, jonka sain ja joka on siitä lähtien ollut Jumala mukana, hieno tilaisuus, joka on annettu meille, mutta joka voidaan ottaa meiltä pois milloin tahansa, ja siksi se on täytynyt elää. Aika, joka ei palauta, arvokkuus, nykyisen ajan arvokkuus, kaikki sijoittaminen rakkauden lisäämiseksi, elämiseksi totuudessa siitä, mitä olemme "Jumalan lapset", siksi "ajan arvokkaudesta, joka vaatii palaamaan itsensä puolesta päättää muuttaa asioita, jotka eivät mene hyvin, päättää, että tästä elämästämme, tästä lahjastamme tulee tulla yhä enemmän lahjaksi Jumalalle, joka antoi sen meille, lahjan veljille, jonka hän asettaa vierellemme tai joka tuo meidät yhteen sattumalta. Auta meitä, meidän Jumalamme, elämään kiitospäivästä elämästämme ja kaikestamme, auta meitä tuhlaamaan sitä ihmeellistä kykyä, jonka olet jo päättänyt jokaiselle meistä tällä maan päällä. Kuinka monta asiaa meillä liukastuisi, jos tietäisimme, että meillä on vähän aikaa, kuinka monta vihaa, kuinka monta ihmistä väittää edes oikein, mutta jotka eivät palvele Jumalan tarkoitusta, kuinka paljon välttäisimme hölynpölyä ajatuksissa, valituksissa, tyhjäkäynnissä, asioissa, jotka Taivaan valtakunta ei saa meitä kertymään mitään, vaan pikemminkin he varastavat sen meiltä. Ei, Herran armon ja kuuliaisuutesi mukaan sanalle me varastamme taivaan ja teemme tästä elämästämme rakkautesi ihmeen.