Veli Biagio jättää hengellisen testamentin kautta viestin uskosta ja rakkaudesta

Veli Biagio on mission perustaja"Toivoa ja hyväntekeväisyyttä”, joka auttaa satoja apua tarvitsevia palermitalaisia ​​joka päivä. Hän kuoli 59-vuotiaana pitkän taistelun jälkeen paksusuolen syöpää vastaan, ja hän jättää kauniin muiston hengellisellä testamentilla, toivon ja luottamuksen sanomalla, joka kutsuu kaikkia uskovia elämään uskossaan intohimolla ja rohkeudella, palvelemaan muita anteliaasti. ja rukoilla lakkaamatta koko maailman hyvän puolesta.

Minkä viestin veli Biagio halusi jättää testamentissaan

Veli Biagion hengellinen testamentti on harvinaisen kaunis ja syvällinen asiakirja, joka edustaa arvokasta todistusta usko ja rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tässä testamentissa hän paljastaa sielunsa Jumalan miehenä, joka on täynnä innostusta ja toivoa, mutta myös suurta nöyryyttä ja syvällistä tietoisuutta rajoituksistaan ​​ja heikkouksistaan.

Veli Biagio puhuu sitten rakkaudesta, jota hän on aina tuntenut häntä kohtaan luonnolle ja eläimille, jotka ovat aina muistuttaneet häntä Jumalan suuruudesta ja hyvyydestä. Hän on aina nähnyt jokaisessa olennossa jumalallisen rakkauden heijastuksen, joka antaa elämää ja kauneutta koko maailmalle.

Tästä syystä hän on aina yrittänyt olla a oikeuden ja rauhan todistaja, taistelee vähiten ja heikoimpien oikeuksista ja yrittää levittää toivoa ja optimismia erityisesti nuorten keskuudessa.

Mutta testamentin koko pointti on hänen todistuksensa usko Kristukseen ja hänen kirkossaan. Veli Biagio puhuu elämänsä valinnasta vastauksena Jumalan rakkauteen, joka kutsui hänet palvelemaan muita ja rukoilemaan heidän puolestaan. Erityisesti hän väittää löytäneensä elämämallinsa pyhän Franciscus Assisilaisen hahmosta, miehestä, joka rakasti Kristusta yli kaiken ja piti köyhyyttä merkkinä kristillisistä hyveistä.

Hän puhuu myös omista asioistaan epäilyksiä ja pelkoja, kiusauksia, joita hänen oli kohdattava, ja hengellisen kriisin hetkiä, joita hän koki. Mutta kaikissa olosuhteissa hän uskoi itsensä Jumalan armoon ja kirkon johdatukseen pyrkien seuraamaan pyhyyden polkua nöyryyttä ja luottamusta.