Don Luigi Maria Epicocon kommentti tämän päivän evankeliumista 20. tammikuuta 2021
Tämän päivän evankeliumissa kerrottu kohtaus on todella merkittävä. Jeesus astuu synagogaan. Kiistanalainen kohtaaminen kirjailijoiden ja fariseusten kanssa on nyt ilmeinen. Tällä kertaa piikki ei kuitenkaan koske teologisia keskusteluja tai tulkintoja, vaan henkilön konkreettista kärsimystä:
Oli eräs mies, jolla oli kuivunut käsi, ja he tarkkailivat häntä nähdäkseen, paraniko hän hänet sapattina ja syytti sitten häntä. Hän sanoi miehelle, jolla oli kuihtunut käsi: "Mene keskelle!"
Vain Jeesus näyttää ottavan tämän miehen kärsimystä vakavasti. Muut ovat vain huolissaan siitä, että he ovat oikeassa. Vähän tapaa, että meille tapahtuu myös se, että haluamme olla oikeassa haluamme unohtaa tärkeät asiat. Jeesus toteaa, että lähtökohdan on aina oltava toisen kasvojen konkreettisuus. On jotain suurempaa kuin mikään laki, ja se on ihminen. Jos unohdat tämän, voit tulla uskonnollisista fundamentalisteista. Fundamentalismi ei ole haitallista vain silloin, kun se koskee muita uskontoja, mutta se on myös vaarallista, kun se koskee meitä. Ja meistä tulee fundamentalistisia, kun unohdamme ihmisten konkreettisen elämän, heidän konkreettisen kärsimyksensä, heidän konkreettisen olemassaolonsa tietyssä historiassa ja tietyssä tilassa. Jeesus asettaa ihmiset keskipisteeseen, ja nykyisessä evankeliumissa hän ei rajoitu vain tekemiseen vaan kyseenalaistaa muita tästä eleestä alkaen:
"Sitten hän kysyi heiltä:" Onko sapattina laillista tehdä hyvää tai pahaa, pelastaa henki tai ottaa se pois? " Mutta he olivat hiljaa. Ja katsellen heidän ympärillään suuttuneena, surullisena heidän sydämensä kovuudesta, hän sanoi tälle miehelle: "Ojenna kätesi!" Hän ojensi sen ja käsi paransi. Ja fariseukset lähtivät heti herodesilaisten luo ja pitivät neuvostoa vastaan neuvon saadakseen hänet kuolemaan.
Olisi mukavaa ajatella missä olemme tässä tarinassa. Ajattelemmeko me kuten Jeesus vai kirjanoppineet ja fariseukset? Ja ennen kaikkea ymmärrämme, että Jeesus tekee kaiken tämän, koska ihminen, jolla on kuihtunut käsi, ei ole muukalainen, mutta minä olen, eikö sinäkin?