Avioliitto: juutalaisesta katoliseen, oikeuksien peruskirja
Juutalainen laki on islamilaki, ja sitä säännellään enemmän tai vähemmän melko yksityiskohtaisesti uskonnollisilla normeilla, joten Koraanista löydämme oikeudelliset normit, jotka liittyvät tiukasti uskonnollisiin normeihin, kuten tapahtui kauniissa maassamme muutama vuosi sitten. uskonnosta islamilaisessa maailmassa edelleen voimassa olevasta juutalaisesta avioliitosta tulee siten paikka, jossa muslimi voi laillisesti tyydyttää luonnollisia vaistoja, kanaa ja selibaattia ei arvosteta, ja muslimimiehelle se tulee myös erittäin kalliiksi, koska muslimimiehen on maksettava mennä naimisiin. Viime vuosisadan 60-luvun puoliväliin saakka Latinalaisen kirkon kanonilain kohteena oli naisen "lus sulcorpus", toisin sanoen avioliitto ei määrätä rakkaudesta vaan pikemminkin seksuaalisesta toiminnasta. yksi tarkoitus: kiintymys ja perheen rakentaminen sekä keskinäinen avunanto. Ja sama koskee juutalaista miestä nykypäivänä: Nykyisillä instituutioilla on seuraavat tarkoitukset: estää avioero ja tukea taloudellisissa vaikeuksissa olevia naisia.
Perheen peruskirja, jonka Johannes Paavali II määritteli perhettä koskevassa tietosanakirjassa muutama vuosi ennen kuolemaansa.
Perheoikeuksien peruskirja
46. Perheen ja yhteiskunnan vastavuoroisen tuki- ja kehitystyön ideaali on usein ristiriidassa ja erittäin vakavasti heidän eronsa todellisuudessa, todellakin heidän vastustuksensa kanssa.
Itse asiassa, kuten synodi on jatkuvasti tuominnut, monien eri maiden perheiden kohtaama tilanne on hyvin ongelmallinen, ellei selvästi negatiivinen: instituutioissa ja laeissa jätetään epäoikeudenmukaisesti huomiotta perheen ja ihmisen itsensä ja yhteiskunnan loukkaamattomat oikeudet asettamatta itsensä perheen palvelukseen, hän hyökkää sitä vastaan väkivaltaisesti sen arvoissa ja perustarpeissa. Ja niin perhe, joka Jumalan suunnitelman mukaan on yhteiskunnan perussolu, oikeuksien ja velvollisuuksien kohteena valtiossa ja muussa yhteisössä, joutuu yhteiskunnan, sen viivästysten ja hitauden uhriksi ja vielä enemmän kuin sen räikeä epäoikeudenmukaisuus.
Tästä syystä kirkko puolustaa avoimesti ja voimakkaasti perheen oikeuksia yhteiskunnan ja valtion sietämättömiltä anastuksilta. Synodin isät muistuttivat muun muassa seuraavia perheen oikeuksia:
• olla olemassa ja edetä perheenä eli jokaisen miehen, etenkin köyhän, oikeus perustaa perhe ja saada riittävät keinot tukea sitä;
• käyttämään vastuutaan elämän välittämisen yhteydessä ja kouluttamaan lapsiaan;
• avioliiton ja perhe-elämän läheisyys;
• siteiden ja avioliiton vakaus;
• uskoa ja tunnustaa uskoaan ja levittää sitä;
• kouluttaa lapsiaan omien uskonnollisten ja kulttuuristen perinteidensä ja arvojensa mukaisesti tarvittavilla välineillä, keinoilla ja instituutioilla;
• fyysisen, sosiaalisen, poliittisen, taloudellisen turvallisuuden saavuttaminen erityisesti köyhille ja vammaisille;
• oikeus asumiseen, joka soveltuu perhe-elämän helpottamiseen;
• ilmaisu ja edustus talous-, sosiaali- ja kulttuurijärjestöjen sekä alempien viranomaisten edessä sekä suoraan että yhdistysten kautta
• luoda yhdistyksiä muiden perheiden ja instituutioiden kanssa, suorittaa heidän tehtävänsä sopivalla ja nopealla tavalla;
• alaikäisten suojeleminen asianmukaisten instituutioiden ja lainsäädännön avulla haitallisilta huumeilta, pornografialta, alkoholismilta jne.
• rehellinen viihde, joka suosii myös perhearvoja;
• vanhusten oikeus ihmisarvoiseen elämään ja ihmisarvoiseen kuolemaan;
• oikeus siirtyä perheeksi parempaan elämään (Propositio 42).