Fr Luigi Maria Epicocon kommentti evankeliumista: Mk 7, 31-37

He toivat hänelle kuuro-mykän ja pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päällensä. Kuuroilla ja tyhmillä, joille evankeliumi viittaa, ei ole mitään tekemistä tämän tyyppisessä fyysisessä kunnossa elävien veljien ja sisarten kanssa. Henkilökohtaisen kokemukseni perusteella tapasin tavata todellisia pyhyyden hahmoja juuri niiden keskuudessa, jotka viettävät elämästään tällaista fyysistä monimuotoisuus. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että Jeesuksella on myös voima vapauttaa meidät tämän tyyppisistä fyysisistä sairauksista, mutta se, mitä evankeliumi haluaa korostaa, liittyy sisäiseen tilaan, jossa kyvyttömyys puhua ja kuunnella. Tällainen sisäinen hiljaisuus ja kuurous vaikuttavat moniin elämässäni tapaamiini ihmisiin. Voit viettää tunteja keskustellessasi siitä. Voit selittää yksityiskohtaisesti jokaisen heidän kokemuksensa. Voit pyytää heitä löytämään rohkeuden puhua ilman tuntemista, mutta useimmiten he haluavat säilyttää sisäisen suljetun tilansa. Jeesus tekee jotain, mikä on erittäin ohjeellista:

"Otti hänet syrjään joukosta, hän pani sormensa hänen korviinsa ja kosketti hänen kieltään syljellä; Sitten hän katsoi kohti taivasta, huokaisi ja sanoi: "Effatà", se on: "Avaa!" Ja heti hänen korvansa avautuivat, hänen kielensä solmu vapautui ja hän puhui oikein ”. Ainoastaan ​​todellisesta läheisyydestä Jeesuksen kanssa on mahdollista siirtyä sulkemisen hermeettisestä tilasta avoimuuden tilaan. Vain Jeesus voi auttaa meitä avautumaan. Emme saa unohtaa, että nuo sormet, sylki, nuo sanat, joita meillä on aina mukanamme sakramenttien kautta. Ne ovat konkreettinen tapahtuma, joka mahdollistaa saman kokemuksen, joka kerrotaan nykypäivän evankeliumissa. Siksi intensiivinen, todellinen ja aito sakramenttielämä voi auttaa enemmän kuin monet puheet ja monet yritykset. Mutta tarvitsemme perustavanlaatuisen ainesosan: haluamme sitä. Itse asiassa meistä paeta se, että tämä kuuro-mykkä viedään Jeesuksen luo, mutta sitten hän päättää antaa Jeesuksen johtaa itseään pois väkijoukosta. TEKIJÄ: Don Luigi Maria Epicoco