Pyhän Irenaeuksen piispan "Jumalan ystävyys"

Herramme, Jumalan sana, johti ensin ihmisiä palvelemaan Jumalaa, sitten teki heistä ystäviä palvelijoina, kuten hän itse sanoi opetuslapsilleen: «En enää kutsu teitä palvelijoiksi, koska palvelija ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee; mutta minä olen kutsunut teitä ystäväksi, koska kaikki mitä olen kuullut Isältä, olen ilmoittanut teille "(Jn 15:15). Jumalan ystävyys antaa kuolemattomuuden niille, jotka omistavat sen asianmukaisesti.
Alussa Jumala muotoili Aadamia ei siksi, että tarvitsisi ihmistä, vaan saadakseen jonkun, jolle hän voisi antaa hänen etujaan. Todellakin, Sana kunnioitti Isää, pysyen hänessä aina, ei vain Aadamin edessä, vaan myös ennen jokaista luomista. Hän itse julisti sen: "Isä, ylistä minua sinun edessäsi sillä kunnialla, joka minulla oli kanssasi ennen maailmaa" (Jn 17: 5).
Hän käski meitä seuraamaan häntä ei siksi, että hän tarvitsi palvelumme, vaan pelastamaan itsemme. Itse asiassa Vapahtajan seuraaminen osallistuu pelastukseen, sillä valon seuraaminen tarkoittaa valon ympäröimää.
Se, joka on valossa, ei todellakaan ole hänet valaisemaan valoa ja saamaan sen loistamaan, mutta juuri valo valaisee häntä ja tekee hänestä kirkkaan. Hän ei anna mitään valolle, mutta juuri siitä hän saa loiston edut ja kaikki muut edut.
Tämä pätee myös palvelemiseen Jumalalle: se ei tuo mitään Jumalalle, ja toisaalta Jumala ei tarvitse ihmisten palvelua; mutta niille, jotka palvelevat ja seuraavat häntä, hän antaa iankaikkisen elämän, katkeamattomuuden ja kunnian. Hän myöntää etujaan niille, jotka palvelevat häntä siitä, että he palvelevat häntä, ja niille, jotka seuraavat häntä siitä, että seuraavat häntä, mutta hän ei hyöty niistä.
Jumala etsii ihmisten palvelusta, että hän, hyvä ja armollinen, saaisi mahdollisuuden kaata etujaan niille, jotka jatkavat hänen palveluksessaan. Vaikka Jumala ei tarvitse mitään, ihminen tarvitsee yhteydenpidon Jumalaan.
Ihmisen kunnia on pysyvyys Jumalan palveluksessa. Ja tästä syystä Herra sanoi opetuslapsilleen: "Sinä et valinnut minua, vaan minä valitsin sinut" (Jn 15:16) osoittaen siten, että he eivät ole niitä, jotka kirkastaa häntä seuraamalla häntä, mutta jotka hänet kirkasti sillä, että he seurasivat Jumalan Poikaa. Ja taas: "Haluan, että ne, jotka olet antanut minulle, ovat minun kanssani siellä missä minä olen, jotta he miettivät kunniaani" (Jn 17:24).