Tämän päivän meditaatio: Mitä me annamme vastineeksi Herralle kaikesta, mitä hän antaa meille?

Mikä kieli voisi antaa Jumalan lahjoille riittävän näkyvyyden? Heidän lukumääränsä on itse asiassa niin suuri, että se voi paeta mistä tahansa listasta. Heidän koko on silloin niin suuri ja niin suuri, että vain yhden heidän tulisi kannustaa meitä kiittämään avunantajaa loputtomasti.
Mutta on suosiota, jota emme pystyneet millään tavalla ohittamaan hiljaisuudessa, vaikka haluaisimmekin. Ei todellakaan voida hyväksyä sitä, että kukaan henkilö, jolla on terve mieli ja heijastuu, ei sano mitään, vaikka se onkin huomattavasti pienempi kuin velvollisuus, siitä erotetusta jumalallisesta hyödystä, jonka me muistamme.
Jumala loi ihmisen hänen imagoonsa ja samankaltaisuuteensa. Se antoi hänelle älykkyyttä ja järkeä toisin kuin kaikki muut elävät olennot maan päällä. Se antoi hänelle voiman ilahduttaa maallisen paratiisin uskomatonta kauneutta. Ja lopulta teki hänestä suvereeni kaikista asioista maailmassa. Käärmepetoksen jälkeen lankesi syntiin ja synnin, kuoleman ja ahdistuksen kautta hän ei hylännyt olentoa kohtaloonsa. Sen sijaan hän antoi hänelle lain enkelien auttamiseksi, suojelemiseksi ja suojelemiseksi ja lähetti profeetat parantamaan pahoja ja opettamaan hyvettä. Rangaistusuhkilla hän tukahdutti ja hävitti pahan kiihtyvyyden. Lupauksillaan hän stimuloi hyvän tavaraa. Harvoin hän näytti etukäteen, tässä tai toisessa henkilössä, hyvän tai huonon elämän lopullinen kohtalo. Hän ei ollut kiinnostunut ihmisestä edes jatkaessaan jatkuvasti tottelemattomuuttaan. Ei, hyvyyssään Herra ei hylännyt meitä edes sen tyhmyyden ja insolenssin takia, joka meille osoitettiin halveksittaen hänelle tarjottuja kunnianosoituksia ja lyömällä rakkauttaan hyväntekijänä. Itse asiassa hän kutsui meidät takaisin kuolemasta ja palasi uuteen elämään meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.
Tässä vaiheessa edes se tapa, jolla etu tehtiin, herättää vielä suurempaa ihailua: "Vaikka hän oli jumalallisen luonteensa, hän ei pitänyt tasa-arvoaan Jumalan kanssa kateellisena aarteena, mutta riisui itsensä olettaen palvelijan olon" (Phil 2, 6-7). Lisäksi hän otti kärsimyksiämme ja kipujamme, häntä lyötiin meihin, koska me paranimme hänen haavoistaan ​​(vrt. Is. 53: 4-5) ja hän lunastai meidät edelleen kirouksesta ja tuli itsensä kirouksen tähden (vrt. Gal 3:13) ja meni tapaamaan äärimmäisen häpeällistä kuolemaa palauttaaksesi meidät takaisin loistavaan elämään.
Hän ei tyytynyt muistamaan meitä kuolemasta elämään, vaan teki meistä oman jumalallisuutensa osallistujia ja pitää meidät valmiina iankaikkiseen kunniaan, joka ylittää kaiken ihmisen arvioinnin.
Joten mitä voimme tehdä Herralle kaikesta, jonka hän on antanut meille? (vrt. Ps 115, 12). Hän on niin hyvä, että ei edes vaadi vaihtoa: hän on sen sijaan onnellinen, että edestakaisin hänelle rakkaudellamme.
Kun ajattelen kaikkea tätä, pysyn kauhistuneena ja tainnutuksena pelosta, että mieleni kevyyden tai tyhjästä johtuvan huolestumiseni vuoksi se heikentää minua Jumalan rakkaudessa ja tulee jopa häpeän ja halveksunnan syyksi Kristukselle.