Tämän päivän meditaatio: Yksi sielu kahdessa ruumiissa

Olimme Ateenassa, lähdimme samasta kotimaasta, jaettuina, kuten joen varrella, eri alueille haluamme oppia, ja yhdessä taas, kuin sopimuksella, mutta todellisuudessa jumalallisella tavalla.
Sitten tunsin paitsi kunnioitustani suurta Basilioani kohtaan hänen tapojensa vakavuuden ja puheiden kypsyyden ja viisauden suhteen, myös houkutin muita tekemään, jotka eivät vielä tunteneet häntä tekemään samoin. Monet kuitenkin arvostivat häntä jo suuresti, koska tunsivat hänet ja kuulivat hänet hyvissä ajoin.
Mitä seurasi? Sitä, että melkein yksin häntä, kaikkien Ateenaan opiskelemaan tulleiden joukossa, pidettiin yhteisen järjestyksen ulkopuolella, kun hän oli saavuttanut arvostuksen, joka asetti hänet selvästi yksinkertaisten opetuslasten yläpuolelle. Tämä on ystävyytemme alku; siten kannustin läheiselle suhteellemme; joten tunsimme olevamme keskinäisen kiintymyksen vallassa.
Kun ajan myötä ilmoitimme vastavuoroisesti aikomuksistamme ja ymmärsimme, että molemmat etsimme viisauden rakkautta, meistä molemmista tuli toisiaan: toverit, ruokailijat, veljet. Pyrimme samaan hyvään ja viljelimme joka päivä yhteistä ihantettamme innokkaammin ja läheisemmin.
Meitä ohjasi sama innostus tietää, mikä kaikista herättää kateutta; ja silti keskuudessamme ei ollut kateutta, emulaatiota arvostettiin sen sijaan. Tämä oli kilpailumme: ei kuka oli ensimmäinen, mutta kuka antoi toisen olla.
Näytti siltä, ​​että meillä oli yksi sielu kahdessa ruumiissa. Jos emme ehdottomasti saa luottaa niihin, jotka vakuuttavat, että kaikki on kaikessa, meidän on uskottava epäröimättä, koska oikeastaan ​​yksi oli toisessa ja toisen kanssa.
Ammatti ja ainoa kaipuu molempiin oli hyve, ja elää jännittyneenä tulevaisuuden toivoihin nähden ja käyttäytyä kuin olisimme pakkosiirtolaisia ​​tästä maailmasta jo ennen kuin olimme poistuneet nykyisestä elämästä. Tällainen oli unelmamme. Siksi ohjaimme elämäämme ja käytöstämme jumalallisten käskyjen polulle ja elävöitimme toisiamme rakkaudessa hyveeseen. Ja älä syytä meitä olettamuksesta, jos sanon, että olimme toisemme normin ja säännön mukaisia ​​erottaaksemme hyvän pahasta.
Ja vaikka toiset saavat arvonimen vanhemmiltaan tai hankkivat ne itse elämänsä toiminnasta ja sitoumuksista, meille oli suuri todellisuus ja suuri kunnia olla ja kutsua itseämme kristityiksi.