Uskon pillereitä 7. tammikuuta "Pimeyteen upotetut ihmiset ovat nähneet suuren valon"

Rakkaat, näiden jumalallisen armon salaisuuksien opettamat, vietämme hengellisellä ilolla ensimmäisten hedelmämme päivää ja ihmisten kutsumuksen alkamista. Kiitämme armollista Jumalaa, kuten apostoli sanoo, "kiittämällä Isää ilosta, joka antoi meille mahdollisuuden osallistua pyhien kohtaloon valossa. Itse asiassa hän on vapauttanut meidät pimeyden voimasta ja siirtänyt meidät rakastetun Poikansa valtakuntaan "(Kol 1,12-13). Ja Jesaja oli jo ennustanut: ”Pimeydessä kävelevät ihmiset näkivät suuren valon; niissä, jotka asuivat pimeässä maassa, valo loisti ”(Is 9,1)….

Abraham näki tämän päivän ja nautti siitä; ja kun hän ymmärsi, että hänen uskonsa lapsia siunattaisiin hänen jälkeläisissään, joka on Kristus, ja kun hän näki uskossa olevansa kaikkien kansojen isä, "hän antoi kunniaa Jumalalle tietäen täysin, että mikä tahansa Jumala lupaa, sillä on myös voima saada se toteutumaan "(Jn 8,56; Gal 3,16:4,18; Rooma 21: 86,9-98,2). Daavid himmesi psalmeissa tähän päivään saakka, sanoen: "Kaikki luomasi kansat tulevat ja masentuvat itsesi edessäsi, Herra, kunniaksi sinun nimellesi" (Ps XNUMX: XNUMX); ja taas: "Herra on ilmoittanut pelastuksensa kansojen silmissä, jotka hän on ilmoittanut oikeudenmukaisuudestaan" (Ps XNUMX).

Nyt tiedämme, että näin on tapahtunut sen jälkeen, kun tähti johti magia, työntäen heidät kaukaisista alueista tuntemaan tai rakastamaan taivaan ja maan kuningasta. Ja varmasti myös meitä kutsutaan tälle tyypilliselle tähtipalvelulle antamaan jumalia, jotta mekin totellisimme tätä armoa, jonka kaikki kutsuvat Kristukseen. Jokainen kirkon jäsen, joka elää sääliä ja siveyttä, jokainen, joka maistaa taivaallisia eikä maallisia asioita (Kol 3,2), on kuin taivaallinen valo: vaikka hän pitää pyhän elämän ilmapiirin, melkein tähtenä, hän näyttää monta tietä, joka johtaa Sirille. Rakkaat ystävät, teidän kaikkien on annettava toisilleen keskinäistä apua ..., jotta voisitte loistaa valon lapsina Jumalan valtakunnassa (Mt 13,13; Ef 5,8).