Pyhyys: yksi Jumalan tärkeimmistä ominaisuuksista
Jumalan pyhyys on yksi hänen ominaisuuksistaan, joka tuo monumentaalisia seurauksia jokaiselle ihmiselle maan päällä.
Muinaisessa hepreassa sana, joka käännettiin nimellä "pyhä" (qodeish), tarkoitti "erotettua" tai "erotettua". Jumalan ehdoton moraalinen ja eettinen puhtaus erottaa hänet kaikista muista universumin olemuksista.
Raamattu sanoo: "Ei ole ketään pyhää kuin Herra." (1. Samuel 2: 2, NIV)
Profeetta Jesaja näki näyn Jumalasta, jossa serafit, siivekäs taivaallinen olento, kutsuivat toisiaan: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Kaikkivaltias." (Jesaja 6: 3, NIV) Sanan "pyhä" käyttö kolme kertaa korostaa Jumalan ainutlaatuista pyhyyttä, mutta jotkut raamatuntutkijat uskovat, että jokaisella kolminaisuuden jäsenellä on "pyhä": Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki. Jokainen jumalallisuuden henkilö on pyhyydessä samanlainen kuin muut.
Ihmisille pyhyys tarkoittaa yleensä Jumalan lain noudattamista, mutta Jumalan kannalta laki ei ole ulkoinen: se on osa hänen olemustaan. Jumala on laki. Hän ei pysty kiistämään itseään, koska moraalinen hyvyys on hänen luonteensa.
Jumalan pyhyys on toistuva teema Raamatussa
Pyhien kirjoitusten aikana Jumalan pyhyys on toistuva teema. Raamatun kirjoittajat tekevät selvän kontrastin Herran ja ihmiskunnan luonteen välillä. Jumalan pyhyys oli niin korkea, että Vanhan testamentin kirjoittajat jopa välttivät Jumalan henkilökohtaisen nimen käyttämistä, jonka Jumala paljasti Moosekselle Siinain vuoren palavasta pensasta.
Varhaiset patriarkat Abraham, Isaac ja Jaakob viittasivat Jumalaan nimellä "El Shaddai", mikä tarkoittaa Kaikkivaltiasta. Kun Jumala kertoi Moosekselle, että hänen nimensä oli "MINÄ OLEN Kuka olen", käännettynä hepreaksi YAHWEH, hän paljasti hänet luomattomana Olentona, Olemassaolevana. Muinaiset heprealaiset pitivät nimeä niin pyhänä, että sitä ei lausuttu ääneen, vaan korvattiin "Herra".
Kun Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä, hän kielsi nimenomaisesti Jumalan nimen epäkunnioittavan käytön.Asema Jumalan nimeä vastaan oli hyökkäys Jumalan pyhyyteen, vakavan halveksunnan asia.
Jumalan pyhyyden huomiotta jättäminen on johtanut tappaviin seurauksiin. Aaronin pojat, Nadab ja Abihu, olivat papin velvollisuuksiensa vastaisia Jumalan käskyjä ja tappoivat heidät tulella. Monta vuotta myöhemmin, kun kuningas Daavid siirteli liitonarkkia vaunussa - Jumalan käskyjen vastaisesti - se kaatui, kun härät kompastuivat ja Uzsa-niminen mies kosketti sitä vakauttamiseksi. Jumala löi Uzzan heti.
Jumalan pyhyys on pelastuksen perusta
Ironista kyllä, pelastussuunnitelma perustui juuri siihen asiaan, joka erotti Herran ihmiskunnasta: Jumalan pyhyyteen: Vanhan testamentin israelilaiset olivat satojen vuosien ajan olleet sidoksissa eläinuhrien järjestelmään omien sovittamiseksi. synnit. Tämä ratkaisu oli kuitenkin vain väliaikainen. Jo Aadamin aikana Jumala oli luvannut ihmisille Messiaan.
Vapahtajaa tarvittiin kolmesta syystä. Ensinnäkin Jumala tiesi, että ihmiset eivät koskaan pysty täyttämään hänen täydellisen pyhyyden normejaan käyttäytymisellään tai hyvillä teoillaan. Toiseksi se vaati tahratonta uhrausta maksamaan velan ihmiskunnan synneistä. Ja kolmanneksi, Jumala käyttäisi Messiaa siirtääkseen pyhyyden syntisille miehille ja naisille.
Jotta Jumala voisi täyttää moitteettoman uhrauksen tarpeen, hänen itsensä piti tulla tuon Vapahtajaksi. Jeesus, Jumalan Poika, inkarnoitui ihmisenä, syntyneenä naisesta, mutta pitäen hänen pyhyyttään, koska hänet rakastettiin Pyhän Hengen voimalla. Tuo neitsyt syntymä esti Aadamin synnin kulkemisen Kristuksen lapselle. Kun Jeesus kuoli ristillä, siitä tuli oikea uhri, jota rangaistaan ihmiskunnan kaikista synneistä, menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.
Jumala Isä herätti Jeesuksen kuolleista osoittaakseen, että hän hyväksyi Kristuksen täydellisen uhrin. Joten varmistaakseen, että ihmiset noudattavat hänen normejaan, Jumala imputetoi tai osoittaa Kristuksen pyhyyden jokaiselle henkilölle, joka vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajana. Tämä ilmainen lahja, nimeltään armo, oikeuttaa tai tekee pyhäksi jokaista Kristuksen seuraajaa. Tuomalla Jeesuksen oikeudenmukaisuuden heillä on siis pätevyys päästä taivaaseen.
Mutta mikään tästä ei olisi ollut mahdollista ilman Jumalan valtavaa rakkautta, toinen hänen täydellisistä ominaisuuksistaan. Rakkaudesta Jumala uskoi, että maailma oli pelastamisen arvoinen. Rakkaus itse sai hänet uhraamaan rakkaan Poikansa ja soveltamaan sitten Kristuksen vanhurskautta lunastettuihin ihmisiin. Rakkauden vuoksi samasta pyhyydestä, joka näytti olevan ylitsepääsemätön este, tuli Jumalan tapa antaa iankaikkinen elämä kaikille häntä etsiville.