Pyhä Gemma Galgani ja omistautuminen Jeesuksen vereen

Jaloveri annettiin meille hirvittävimpien kivien joukossa. Profeetta oli kutsunut Jeesusta: "surujen mies"; eikä ollut väärin, että kirjoitettiin, että jokainen evankeliumin sivu on kärsimyksen ja veren sivu. Haavoitettu, piikkeillä kruunattu, kynsien ja keihään lävistämä Jeesus on kivun korkein ilmaus. Kuka olisi voinut kärsiä enemmän kuin hän? Yksikään hänen lihastaan ​​kohta ei pysynyt terveenä! Jotkut harhaoppiset väittivät, että Jeesuksen kidutus oli puhtaasti symbolista, koska hän, kuten Jumala, ei voinut kärsiä eikä kuolla. Mutta he olivat unohtaneet, että Jeesus ei ollut vain Jumala, vaan myös ihminen ja siksi hänen todellinen verta, hänen kärsimänsä kouristus oli todella epäkypsä ja hänen kuolemansa oli yhtä todellinen kuin kaikkien ihmisten kuolema. Meillä on todisteita hänen inhimillisyydestään oliivipuutarhassa, kun hänen lihaansa kapinoi kipua vastaan ​​ja hän huudahti: "Isä, jos mahdollista, siirrä tämä kuppi minulle!". Meditoidessamme Jeesuksen kärsimyksistä emme saa pysähtyä lihan kipuun; yrittäkäämme tunkeutua hänen kärsimään sydämeensä, koska hänen sydämensä kipu on kauhistuttavampaa kuin lihan kipu: "Minun sieluni on surullinen kuolemaan asti!". Ja mikä on niin suuren surun pääasiallinen syy? Varmasti inhimillinen kiitollisuus. Mutta tietyllä tavalla Jeesus on surullinen niiden sielujen synnistä, jotka ovat häntä lähempänä ja joiden tulisi rakastaa ja lohduttaa häntä loukkaamisen sijaan. Lohdutamme Jeesusta hänen kipuissaan, ei vain sanoissa, mutta myös sydämellä, pyytämällä häneltä syntiemme anteeksiantoa ja lujasti aikovansa koskaan loukkaamatta häntä enää.

ESIMERKKI: Vuonna 1903 S. Gemma Galgani kuoli Luccassa. Hän oli rakastettu arvokkaaseen vereen ja hänen elämänsä ohjelma oli: "Jeesus, Jeesus yksin ja tämä ristiinnaulittu". Varhaisimmista vuosista lähtien hän tunsi katkeraan kärsimyskupin, mutta hän hyväksyi sen aina sankarillisesti alistuen Jumalan tahdolle. Jeesus oli sanonut hänelle: "Annan elämässäsi monia mahdollisuuksia ansaita ansioita taivaalle, jos pystyt kantamaan kärsimystä". Ja Gemman koko elämä oli koettelemus. Silti hän kutsui hirvittävimpiä kipuja "Herran lahjoiksi" ja tarjosi itsensä hänelle syntisten sovituksen uhriksi. Herran lähettämiin suruihin lisättiin Saatanan häirintä, ja nämä saivat hänet kärsimään entistä enemmän. Siten Gemman koko elämä oli luopumista, rukousta, marttyyrikuolemaa, polttamista! Tätä etuoikeutettua sielua toistuvasti lohdutettiin ekstaaseilla, joissa hänet ryöstettiin ajatellessaan Jeesusta ristiinnaulittuina. Kuinka kaunis on pyhien elämä! Heidän lukemisensa innostaa meitä, mutta suurin osa ajastamme on oljenpoltto ja ensimmäisessä vastoinkäymisessä kiihkuvuutemme haalistuu. Yrittäkäämme matkia heitä linnoituksella ja sinnikkyydellä, jos haluamme seurata heitä kunniassa.

TARKOITUS: Hyväksyn mielelläni kaikki kärsimykset Jumalan käsistä, ajatellen, että ne ovat välttämättömiä syntien anteeksiannon saamiseksi ja ansaitsevat pelastuksen.

GIACULATORIA: Oi jumalallinen veri, sytytä minua rakkaudella sinua vastaan ​​ja puhdista sieluni tulellasi