Päivän pyhimys 14. tammikuuta: San Gregorio Nazianzenon tarina
(noin 325 - noin 390)
San Gregorio Nazianzenon tarina
Kasteensa jälkeen 30-vuotiaana Gregory hyväksyi mielellään ystävänsä Basilion kutsun liittyä häneen vastaperustettuun luostariin. Yksinäisyys murtui, kun Gregoryn piispa-isä tarvitsi apua hiippakunnassaan ja kartanossaan. Näyttää siltä, että Gregory vihittiin pappiksi käytännössä voimalla ja että hän vastusti vain vastahakoisesti. Hän vältteli taitavasti skismaa, jota hän uhkasi, kun hänen isänsä kompromissi arianismiin. Gregory valittiin 41-vuotiaana Caesarean sufraanipiisaksi ja joutui heti ristiriitaan keisarin Valensin kanssa, joka tuki arialaisia.
Taistelun valitettava sivutuote oli kahden pyhän ystävyyden jäähtyminen. Arkkipiispa Basilio lähetti hänet kurjaan ja epäterveelliseen kaupunkiin hiippakunnassaan epäoikeudenmukaisesti luotujen jakautumisten rajalla. Basilio moitti Gregorya siitä, ettei hän ollut mennyt istuimelleen.
Kun arianismin suojelu päättyi Valensin kuolemaan, Gregorya kutsuttiin jälleen rakentamaan uskoa Konstantinopolin suureen näyttämöön, joka oli ollut arjalaisten opettajien alaisuudessa kolmen vuosikymmenen ajan. Vetäytynyt ja herkkä hän pelkäsi joutuvansa korruption ja väkivallan pyörteisiin. Ensin hän yöpyi ystävänsä talossa, josta tuli kaupungin ainoa ortodoksinen kirkko. Tällaisessa ympäristössä hän alkoi pitää suuria kolminaisuuden saarnoja, joista hän on kuuluisa. Aikanaan Gregory rakensi uudelleen uskon kaupunkiin, mutta suurten kärsimysten, panettelun, loukkausten ja jopa henkilökohtaisen väkivallan kustannuksella. Tunkeilija yritti jopa ottaa vastaan piispansa.
Hänen viimeiset päivänsä vietettiin yksinäisyydessä ja säästöissä. Hän on kirjoittanut uskonnollisia runoja, joista osa on omaelämäkerrallisia, erittäin syvällisiä ja kauniita. Hänet tervehdittiin yksinkertaisesti "teologiksi". Pyhä Gregory Nazianzenista jakaa liturgisen juhlansa Suuren Pyhän Vasilin kanssa 2. tammikuuta.
heijastus
Se voi olla vähän mukavuutta, mutta Vatikaanin II jälkeinen levottomuus kirkossa on lievä myrsky verrattuna arjalaisen harhaopin aiheuttamaan tuhoon, traumaan, jota kirkko ei ole koskaan unohtanut. Kristus ei luvannut sellaista rauhaa kuin haluaisimme: ei ongelmaa, ei vastustusta, ei kipua. Tavallaan tai toisella pyhyys on aina ristin tie.