Tämän päivän evankeliumi 29. helmikuuta 2020 ja kommentti

Jeesuksen Kristuksen evankeliumista Luuk. 5,27: 32-XNUMX mukaan.
Tuolloin Jeesus näki veroviranomaisella Levin-nimisen veronkeruun, joka istui verovirastossa, ja sanoi: "Seuraa minua!"
Hän jätti kaiken, nousi ja seurasi häntä.
Sitten Levi valmisti hänelle kotonaan suuren juhlan. Pöydässä istui joukko veronkeruijoita ja muita ihmisiä heidän kanssaan.
Pharisealaiset ja heidän kirjanoppineensa mutisivat ja kysyivät opetuslapsilleen: "Miksi syöt ja juodat veronkeruiden ja syntisten kanssa?"
Jeesus vastasi: «Terve ei tarvitse lääkäriä, vaan sairas;
En tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä kääntymään. "

Norwichin Giuliana (välillä 1342 - 1430 cmXNUMX)
Englantilainen erakko

Ilmoitukset jumalallisesta rakkaudesta, luku. 51-52
"Tulin soittamaan ... syntisiä kääntymään"
Jumala näytti minulle herrasmiestä, joka istui juhlallisesti rauhassa ja levossa; lähetti palvelijansa varovasti tekemään tahtonsa. Palvelija kiirehti loppumaan rakkaudesta; mutta täällä hän putosi kallioon ja loukkaantui vakavasti. (...) Palvelijassa Jumala osoitti minulle pahan ja sokeuden, jonka Aadamin kaatuminen aiheutti; ja samassa palvelijassa Jumalan Pojan viisautta ja hyvyyttä. Herrassa Jumala osoitti minulle myötätuntoaan ja sääliään Aadamin epäonnistuksesta, ja samassa herrassa erittäin suurta aatelistoa ja ääretöntä kunniaa, johon ihmiskunta Jumalan Pojan intohimo ja kuolema korostavat sitä. Siksi meidän Herramme on erittäin onnellinen omasta pudotuksestaan ​​[tässä maailmassa hänen intohimonsa], koska ihmiskunta saavuttaa korotuksen ja onnellisuuden täyteyden, jonka se ylittää. mitä meillä olisi ollut, jos Adam ei olisi pudonnut. (...)

Siksi meillä ei ole syytä vaivaa itseämme, koska synnimme aiheutti Kristuksen kärsimyksiä eikä syytä iloita, koska juuri hänen ääretön rakkautensa sai hänet kärsimään. (...) Jos sattuu putoamaan sokeudesta tai heikkoudesta, nousee heti ylös, armon suloisella kosketuksella. Korjataan itsemme kaikella hyvällä tahdollamme seuraamalla pyhän kirkon opetusta synnin vakavuuden mukaan. Mennään rakkaudella Jumalan luo; emme koskaan anna itsemme epätoivoiseksi, mutta emme ole edes liian holtittomia, ikään kuin putoamisella ei olisi väliä. Tunnustamme rehellisesti heikkoutemme, tietäen, että emme pysty pitämään edes hetkeäkään, jos meillä ei olisi Jumalan armoa. (...)

On totta, että Herramme haluaa, että syytämme ja tunnustamme totuudenmukaisesti ja totuudenmukaisesti putoamisemme ja kaiken seuraavan pahan tietäen, että emme voi koskaan korjata sitä. Samalla hän haluaa meidän tunnistavan uskollisesti ja todella sen iankaikkisen rakkauden, joka hänellä on meitä kohtaan, ja hänen armonsa runsauden. Nähdessään ja tunnustamalla molemmat yhdessä armonsa kanssa, tämä on nöyrä tunnustus, jota Herramme odottaa meiltä ja joka on hänen työmme sielussa.