Tämän päivän evankeliumi 31. maaliskuuta 2020 kommentilla

Jeesuksen Kristuksen evankeliumista Joh. 8,21: 30-XNUMX mukaan.
Tuolloin Jeesus sanoi fariseuksille: «Minä menen ja etsit minua, mutta kuolet synneesi. Minne menen, et voi tulla ».
Sitten juutalaiset sanoivat: "Ehkä hän tappaa itsensä, koska hän sanoo: minne minä menen, etkö voi tulla?"
Ja hän sanoi heille: "Olet alhaalta, minä olen ylhäältä; sinä olet tästä maailmasta, en ole tästä maailmasta.
Olen sanonut, että kuolet synneihisi; sillä jos et usko, että minä olen, kuolet synneihisi ».
Sitten he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Vain mitä minä sanon sinulle.
Minulla olisi paljon sanottavaa ja arvioitavaa puolestasi; Mutta se, joka minut lähetti, on totta ja minä kerron maailmalle sen, mitä olen häneltä kuullut. "
He eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.
Sitten Jeesus sanoi: «Kun olet nostanut ihmisen Pojan, niin tiedät, että minä olen ja en tee mitään itsestäni, mutta kuten Isä opetti minulle, niin minä puhun.
Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani, eikä ole jättänyt minua rauhaan, koska teen aina hänen haluamiaan asioita. "
Hänen sanojensa mukaan monet uskoivat häneen.

St. John Fisher (n. 1469-1535)
piispa ja marttyyri

Kodikkaasti perjantaina
«Kun olet nostanut Ihmisen Pojan, tiedät, että minä olen»
Hämmästys on lähde, josta filosofit vetävät suuren tietonsa. He kohtaavat ja harkitsevat luonnon ihmeitä, kuten maanjäristyksiä, ukkonen (...), aurinko- ja kuunpimennykset, ja etsivät syitä syihin. Tällä tavoin he saavuttavat potilastutkimuksen ja pitkien tutkimusten avulla merkittävän tiedon ja syvyyden, jota miehet kutsuvat "luonnolliseksi filosofiaksi".

On kuitenkin toinenkin korkeamman filosofian muoto, joka ylittää luonnon, ja johon voidaan päästä myös hämmästyneenä. Ja epäilemättä kristinuskon opille ominaisena on erityisen poikkeuksellista ja ihmeellistä, että Jumalan Poika antoi rakkauttaan ihmistä kohtaan ristiinnaulittaa ja kuolla ristillä. (...) Eikö ole yllättävää, että se, jota meillä on oltava suurin kunnioittava pelko, on kokenut sellaisen pelon kuin hikoilla vettä ja verta? (...) Eikö ole yllättävää, että se, joka antaa elämän jokaiselle olennolle, on sietänyt tällaista tietämätöntä, julmaa ja tuskallista kuolemaa?

Niinpä ne, jotka pyrkivät mietiskelemään ja ihailemaan tätä niin epätavallista ristin "kirjaa", miedolla sydämellä ja vilpittömässä uskossa, saavat hedelmällisemmän tiedon kuin ne, jotka opiskelevat ja meditoivat päivittäin tavallisia kirjoja. Todelliselle kristittylle tämä kirja on tutkittava riittävästi kaikina elämän päivinä.